teksti: Linnéa Partanen
kuva: Mia Heikkilä

Minunlaisistani nuorista puhutaan mediassa usein yhteiskunnan elätteinä ja saamattomina laiskureina. Lähdin mukaan Valtaajiin muuttaakseni käsitystä ”tuilla eläjistä” itse kirjoittamani lehtijutun muodossa. Halusin jakaa kokemuksiani ja vaikuttaa sitä kautta mielipiteisiin. Kerron, kuinka tärkeää yhteiskunnan tuki minulle on ollut ja miten helposti turvaverkkojen läpi voi pudota. Putoamisen seuraukset voivat olla vielä paljon vakavammat kuin minun kohdallani. Liian usein luullaan, että nuori ei halua yrittää ja valitsee itse huonon tilanteensa. Haluan kertoa, millaista on kun matto vetäistään jalkojen alta.

Kallista säästöä

Tahdon herätellä ihmisiä huomaamaan, kuinka kalliiksi väärissä asioissa säästäminen voi tulla. Apua joutuu hakemaan liian kauan. Lääkärillekin pääsee vasta kun terveys on jo romahtanut. Silloin tarvittava hoito voi kestää kuukausia pidempään ja tulla maksamaan moninkertaisesti. Se on paljon hukkaan heitettyä rahaa sekä aikaa niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Miten lyhytnäköisiä päättäjät ovat puhuessaan säästöistä?

Tarinani on kertomus omasta selviytymisestäni. Se, että tarvitsee tukea vaikeassa elämänvaiheessa ei tarkoita, että olisi epäonnistunut. Tukea tarvitsevaa ei pidä syyllistää. Ei ole häpeä hakea apua. Häpeä on evätä apu sitä tarvitsevalta.

Valtaajakummi tukee kirjoitusprosessia

Oma valtaus -kurssilla tapasin toimittaja Jenny Belitz-Henrikssonin. Päätin pyytää Jennyä valtaajakummikseni: opastamaan tekstin työstämisessä julkaisukelpoiseen muotoon. Jenny auttoi tiivistämään tekstiä, ehdotti vaihtoehtoisia ilmaisutapoja, korjasi kirjoitusvirheitä ja kannusti. Ammattilaisen kannustus tuntui tosi hyvältä.

Kummin mietteitä

Kysyin Jennyltä, mitä ajatuksia valtaajakummius hänessä herätti.

­– Tapasimme Linnéan kanssa, kun olin kertomassa Valtaajille bloggaamisesta. On ollut kunnia päästä lukemaan hänen vaikuttavaa tekstiään ja tarinaansa. Hienoa on ollut myös nähdä, miten Linnéa on jaksanut läpi vaikeuksien siihen pisteeseen, missä hän on nyt. On mahtavaa, että hän on rohkaistunut kertomaan kokemuksistaan. Kirjoittaminen voi auttaa vaikeiden asioiden käsittelemisessä. Kirjoittamalla saa uusia näkökulmia ja oivalluksia.

Kun yhteiskunta epäonnistuu

Halusin sisällyttää juttuuni myös tutkijan näkökulman. Kommentoijaksi löytyi valtiotieteen tohtori Anne Määttä. Hän kommentoi minua koskevia viranomaispäätöksiä ja ehdottaa, mitä palvelujärjestelmässä olisi voitu tehdä toisin. Tapasimme Annen kanssa useasti. Erään kerran hän sanoi, että elämäntarinani on täydellinen esimerkki siitä, kuinka yhteiskunta voi epäonnistua yksilön kohdalla. Se jäi mieleen. Koin, että Anne on aidosti puolellani. Hänellä on sama tavoite kuin minulla; tehdä maailmaa vähän paremmaksi.

Juttu etenee

Vähitellen artikkeli on alkanut muodostua. Ensin on minun tekstini, sitten tutkijan kommentit. Olen suunnitellut ja kuvannut myös jutun kuvituskuvat. Artikkeli on viimeistä silausta vaille valmis. Seuraavaksi vuorossa on jutun tarjoaminen lehdille. Toivon, että valtaajakummini Jennyn verkostoista voisi olla tässä apua.

Fiiliksiä matkan varrelta

Tekstin kirjoittaminen tuntui välillä raskaalta. Menneet kivut palasivat mieleen, mutta koin myös onnistumista. Oivalsin, kuinka pitkälle olen jo päässyt – artikkelin kirjoittamisessa ja elämässäni. Olen saanut kehuja kirjoitustaidostani erilaisilta ammattilaisilta, he kaikki eivät voi olla väärässä. Tuli tunne, että osaan monenlaista kun vain lähden toteuttamaan visiotani. Muistan taas, että menneisyys ei määrittele tulevaisuuttani.