Tatsi kokosi joukon nuoria aikuisia Tartu valtaan! -kurssille Sipoon saaristoon oppimaan vallasta ja vaikuttamisesta. Retket, vieraat ja omat projektit antoivat eväitä muuttaa yhteiskuntaa, isoina tai pieninä paloina. Sipoolaisen rantamännikön lomasta pilkottaa saari, jonne muutaman minuutin venematkan jälkeen rantaudutaan. Kurssilaiset keräävät nyssäkkänsä veneestä ja käyvät ruokapöytään. Takana on pitkä päivä vallan ytimessä, eduskunnassa. Kansanedustajia havainnoitiin eduskuntavierailun aikana silmä tarkkana: Teuvo Hakkarainen keikkui tuolillaan. Veltto Virtanen käytti edelleen baskeria. Turhan moni tuoli oli tyhjä. Nuoret ovat tyytyväisiä päästyään pois vallan käytäviltä ja seminaarihuoneista. Tosin jämsänkoskelainen Terho Nihtilä, 27, olisi mielellään jäänyt kuulemaan köyhyysseminaaria ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajaa Juhana Vartiaista pidempäänkin. Kurssilaiset ovat jättäneet hetkeksi taakseen työttömän arjen yksitoikkoisuuden. Nyt heillä on tilaisuus kokeilla, mitä kaikkea vaikuttaminen käytännössä tarkoittaa. Kallioniemen lomakoti Katariinan saaressa Sipoossa on kahden päivän ajaksi muuttunut miniyhteiskunnaksi, jonne erilaiset kansalaistoimijat pistäytyvät kertomaan vallasta ja vaikuttamisesta. Tarkoituksena on näyttää, että demokratia on enemmän kuin kulunut toteamus siitä, että jokaisen ääni on tärkeä.

Yksi kurssilaisista on 32-vuotias turenkilainen Aku Larimaa, joka tiivistää ensimmäisen vieraan, varainhankinnan kouluttajan Salla Saarisen sanoman seuraavasti: ”On hyvää ja pahaa valtaa riippuen siitä, mitä asioita sen avulla ajetaan. Valta hallitsee sinua, kunnes sinä otat sen haltuusi. Kaikilla ihmisillä on valtaa. Vanhemmilla on lapsiinsa, mutta lapsillakin on vanhempiinsa.” Kansalaisaktiivi Jaakko Blomberg antaa esimerkin siitä, miten valtaa voi käyttää. Hän kehottaa ottamaan yhteisen kaupunkitilan haltuun. Jaakon ja hänen kavereidensa ideoista on syntynyt lukuisia tempauksia. Parhaiten niistä on menestynyt Siivouspäivä, koko kaupungin kirpputoripäivä, johon ovat lähteneet mukaan myös Helsingin kaupunki ja muutamat yritykset. Kun kolmipäivänen kurssi on päättymässä, jokaisella on idea omasta projektista ja alustavia suunnitelmia sen toteuttamiseksi. Sitten nuoret pakkaavat kamppeensa ja lähtevät kesäksi omille teilleen. Kesän aikana he kertovat välillä kuulumisiaan kurssin vetäjille. Yksi iloisen viestin lähettäjistä on Jonna, joka on suunnitellut järjestävänsä lumppujen keruun ja matonkuteiden leikkuutalkoot. Kuteet on tarkoitus lahjoittaa toimintakeskuksiin. Jonna on ottanut yhteyttä paikalliseen kauppiaaseen ja pyytänyt kahvitarjoiluja talkoisiinsa. Kauppias on luvannut osallistua hankkeeseen.

Syyskuussa vene kuljettaa taas joukon nuoria Katariinan saarelle. Tällä kertaa ennen saarimatkaa nuoret ovat vierailleet Espoon kaupunginvaltuustossa. ”Musta se oli jännää, että kunnanvaltuustossa valtuutetut eivät välttämättä edusta niitä ihmisiä, joiden asioista siellä päätetään”, eräs kurssilaisista miettii. Toukokuussa kurssin aloittaneet kertovat projekteistaan kahdelle uudelle kurssilaiselle. Vanhoista kurssilaisista paikalla ovat kaikki muut paitsi Minna Kontoniemi ja Jonna. Minna on päässyt opiskelemaan vaatetusompelijaksi. Jonna puolestaan on aloittanut työkokeilun paikkakuntansa marketissa, siinä samassa, josta hän muutamaa viikkoa aikaisemmin oli saanut ilmaiset kahvitarjottavat.

Poliittikkokin on tavis

”Kurssin aikana olemme vierailleet eduskunnassa kansanedustajan ja hänen avustajansa luona sekä Espoon kaupungintalolla kunnanvaltuutetun vieraana. Osallistuimme myös pikkuparlamentissa ”Kuka kuuntelee köyhää”-seminaariin. Espoon kaupunginvaltuutettu esitteli valtuustosalin ja kertoi luottamustehtävästään kaupunginvaltuutettuna. Puhuttiin länsimetrosta, kaavoituksesta, homekouluista, kunnallisveroista ja siitä, miten päätöksiä valmistellaan. Olemme näin yrittäneet hahmottaa, millaista valtaa käytetään milläkin hallinnon tasolla. Näistä vierailuista on ainakin tullut ilmi, että niin kansanedustajat kuin kaupunginvaltuutetutkin ovat ”ihan tavallisia” ihmisiä. He eivät missään tapauksessa ole joka alan asiantuntijoita, vaan he kuuntelevat parhaansa mukaan asiaa tuntevampia ihmisiä. Päätökset he tekevät lopulta itsenäisesti omien arvojensa mukaan, mutta lähes aina puolueella on sovittuna yhtenäinen kanta asioihin. Puoluekuri siis vaikuttaa. Vierailut vahvistivat jo olemassa olevia ennakkoluulojani politiikkaa kohtaan. Se on auttamattoman hidasta. Valitusprosessit ja yhteistyökyvyttömyys hidastavat yhteisten asioiden hoitamista. Ymmärrän toki, että asioista täysin eri mieltä olevien on vaikeata tehdä yhteistyötä.” Terho Nihtilä, 27, Jämsänkoski Terho aloitti syksyllä merkonomin opinnot, mutta jatkaa Tartu valtaan! -kurssin loppuun. Terhon omana projektina on kerätä tavallisten suomalaisten laskelmia työn kannattavuudesta. Laskelmia hän käyttää opinnoissaan ja kirjoittanee blogia niiden pohjalta.

Epäkohtiin voi löytää ratkaisuja

”Ymmärsin kurssin aikana, että kuka tahansa voi auttaa ja että asioita voi tehdä monin tavoin. Yhden esimerkin antoi Saana Sandholm, yksi projektikummeistamme, kun hän kertoi, että hänen toimintaansa ohjaa halu ajatella asiat toisin, nähdä vapaammin. Se näkyy Saanan toiminnassa siten, että hän on kerännyt sivareille sukkia ja venäläisille vauvakasseja. Anarkistimarttojen toiminta kuulosti hauskalta yhdessäololta, josta olen kiinnostunut. Sain heidän toiminnastaan sellaisen käsityksen, että kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti. Ei tarvitse intoilla ja stressata siivouk­sesta, vaan voi nauttia erilaisista asioista. Kurssin aikana olen alkanut ajatella laajemmin ja tajunnut, että asioihin pitää ja kannattaa vaikuttaa. Olen oppinut pysähtymään miettimään epäkohtia ja ratkaisua niihin. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka suuri työ on järjestää ilmaistapahtumia. Ennen otin ne annettuina. En tajunnut, että pitää ottaa huomioon lait ja säännöt ja hakea rahoitusta. Toisaalta olen ymmärtänyt myös, että ihmisillä on suuri halu tehdä ja vaikuttaa. Ensimmäinen projektini oli järjestää kiitosillallinen Heikki Hurstin Valinnan vapaaehtoistyöntekijöille. Heitä ei varmaan useinkaan tule kiitettyä. Hursti suhtautui ideaan myönteisesti, mutta projekti ei lähtenyt muiden asioiden takia käyntiin. Toivon, että pystyisin sen joskus toteuttamaan, koska idea on hyvä. Jatkamme projektia, kunhan on enemmän voimia ja jaksamista.” Henna Määttä, 26, Helsinki

”Osallistuin kurs­sille, koska halusin saada jotain hyvää aikaiseksi ja ihmiset miettimään eläinten elämään liittyviä epäkohtia. Projektini on ”Ei kesäkissoille!”. Kerään rahaa Suomen eläinsuojeluliiton yhdistykselle, Hyvinkään Kytäjän Kissatalolle. Kuntouttava työtoimintapaikkani Hyvinkään kierrätyskeskus on mukana projektissa monin eri tavoin. Virkkaamme talkoissa kierrätyslangoista ja vanusta pehmosydämiä myytäväksi. Tuotto luovutetaan Kytäjän kissatalolle ennen joulua. Sain kurssilla idean hyväntekeväisyyskeräyksestä ja sitten mietin itselleni tärkeitä asioita. Niitä olivat kodittomat eläimet. Muistin, että paikkakunnallani on löytöeläintalo. Kerroin ideastani uusiopajan ohjaajille. Otin yhteyttä Kissataloon ja kävin siellä vierailulla. Selvitin myös, tarvitaanko keräyslupaa. Pohdin, missä tuotetta voisi myydä. Kaikkein eniten jännitti se, miten ihmiset suhtautuvat projektiini.

Pian huomasin, että Uusiopajalla ja Kissatalolla projekti otettiin todella hyvin vastaan. Sain paljon kannustusta ja neuvoja. Tartu valtaan! -kurssissa kaikkein kivointa on ollut se, että olen tavannut uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Tuli lähdettyä kotoa pois hetkeksi. Pelkästään se sai minut hyvälle tuulelle. Ei tarvinnut miettiä arkea, vaan sai jotain uutta ja itseä kiinnostavaa tekemistä. Olisi hienoa, jos me vanhat kurssilaiset voisimme olla tulevien kurssilaisten projektikummeja. Osaisimme varmasti tukea ja antaa ideoita uusille ihmisille.” Minna Kontoniemi, 28, Hyvinkää Minna pääsi opiskelemaan vaatetusompelijaksi, joten hän ei pystynyt osallistumaan jatkokurssille. Minna sopi kuitenkin projektikummien kanssa, että hän jatkaa hyvin suunnitellun projektinsa toteuttamista.